Vihdoin, saan julkisesti kuunnella joulumusiikkia, hössöttää joulusta. Ja tehdä kaikkea jouluun liittyvää, hyvillä mielin, ilman että muut katsoisivat oudosti!

Mietin tänään, jos elämä olisi ruusuilla tanssimista, mitä kaikkea sitä olisikaan jäänyt kokematta? En keksinyt muuta, kuin että kaikki. Aina tarvitsee sattua ensin jotain ikävää, jonka jälkeen voi sattua jotain korvaavaa hyvää.

Olen saanut yli puoleen väliin kutomisurakkani. Kaksi villasukkaa, yksi lapanen valmiina, yksi kesken ja kaksi odottamassa tekemistä. Ehkä kerkeänkin jouluksi. Toivottavasti.

Tänään muistelin kauhealla haikeudella isoisääni. Pappa menehtyi jo vuosikymmen sitten, ja ikävä ei vaan ota loppuakseen. En vieläkään voi muistella pappaa, ilman silmä kulmassa lojuvaa kyyneltä. Tänä jouluna, tai aaton aattona suuntaan kyllä papan haudalle, jotta saisin toivottaa hänelle rakasta joulua. 

Tänään muuten vitsailin myös, että avokkini kanssa pitäisi mennä kihloihin, koska tänään on 12.12.12. Olisipa jotain muisteltavaa näistä maagisista päivistä.