Näin se iski, humala.

Oli kaunis perjantainen päivä, kun olin sopinut veljeni kanssa, että nauttisimme "sisarusten illasta" pitkästä aikaa. Viimeisestä on jo riittävästi aikaa. Minä hyppäsin nätisti pyörän satulaan: joka myöhemmin koitui virheeksi.
Sovimme tapaavamme veljeni kanssa yhden ravintolan luona, jossa lounastimme muhkeat hampurilaiset.. Sitten suuntasimme katsomaan paikallista urheilua - penkkiurheilijoita kun molemmat olemme. :)

Ilta jatkui voitokkaissa merkeissä, saimme nauttia kultajuhlista. Suuntasimme sitten baariin, nimenomaan baariin, ei mihinkään yökerhoon, joissa on laumoittain teinejä juopuneina.
Baarissa nautimme ensin muutaman, jonka jälkeen vaihdoimme hienostuneempaan viiniravintolaan nauttimaan talon valkoviineistä. Hulluna humalassa, viidettä siinä vaiheessa taidettiin molemmat maistella.

Myöhemmillä illan tunteina törmäsimme muutamaan tuttuun, joten tiemme erkanenivat samalla, tosin, veljen olikin aika suunnata kotia kohti, sillä huomisesta työpäivästä ei hevin krapulassa selvittäisi.

Ystäväni kanssa jatkoimme iltaamme vielä. Satuimme keksimään mitä typerimmän idean: kävellään hetki sitten alkaneessa vesisateessa viitisen kilometriä kotiin.

Aamulla illallisesta humalasta ei ollut pienintäkään merkkiä, ainoastaan jalat tunsivat kävelleensä.

Kerrankin näin.